Keväinen tervehdys rakas blogini lukija!

Niinkuin viime postauksessa lupasin, nyt astumme verannan narahtelevalle lankkulattialle, ihastelemme kaikessa rauhassa ajan patinaa johon kietoutuu kukkien ja mullan tuoksu.
Vaellamme syvemmälle puutarhaan ja samoilemme saniaisten lomassa ja etsimme inspiraatiota kukkaan puhkeavien nuppujen yllätyksellisistä sävymaailmoista.
Tervetuloa taas puutarhakierrokselle mukaan ihastelemaan, millaisia juttuja tulevana kesänä teekupin kanssa aikaisessa kesäaamussa kuljeskeleva voikaan puutarhan aamulinnunlaulun säestämänä löytää versomasta ja puhkeamasta kukkaan. Ah!

Tämän kesän puutarhasuunnitelmathan lähtivät liikkeelle ihanasta ajatuksesta kukkivista pelargonioista.

Unelmissani niitä oli vaaleanpunaisena ja valkoisena. Juuri tahtomani sävyisiä en löytänyt silloin, kun niitä tilasin. Vaaleanpunaista ja valkoista siis ainakin luvassa.

Yksi jo aiempana vuonna houkutellut kukka oli köynnöstävä päivänsini.
Haluaisin jonkin noista useasta taimesta myös kasvihuoneeseen ihastuttamaan ja tuomaan vehreyttä aivan kattoon saakka.
Niihin pitäisi tulla sininen kukka, joista kukin kukkii vain yhden päivän.
Mielenkiinnolla odotan, miten menee, saanko tämän kaunokaisen kukkimaan! Nyt kun kukkaset on osittain siirretty kasvihuoneeseen, huomasin jo päivänsinessäkin nuppuja!
Osan näistä haluaisin laittaa ulos omalle kasvupaikalleen. Ja olisipa mahtavuutta saada tällainen versomaan sisäänkäynnin viereen säleikköön. Katsotaan, jos jostain sopivat tarvikkeet löydän. Mielikuvitusta ja aikaa tarvitaan. Ja todennäköisesti lisää taimia, koska aika monta tainta tarvitaan, että sellaista vehreyttä saa, mitä haen ja toivon.
Olen myös yllärinä suuntaamassa ensi kesäksi töihin haapaveden ihanaan paakkilan puutarhaan! Paikkahan on aivan mielettömän kaunis, vanhan pappilan yhteydessä oleva maku ja katselupuutarha kimaltelevine järvimaisemineen.
Voin kuvitella, miten puutarhassa touhuilu maadoittaa, pysäyttää hetkeen aistimaan kauneutta ja maanläheistä tunnelmaa.

Puutarha on myös todella levollinen paikka kauneudella koristeltuna. Odotan työtä jännityksellä, sekä suurella ilolla ja innolla. Uskon, että opin paljon uusia asioita omaakin puutarhaa ja sen hoitoa ajatellen ja ehkä nappaan myynnistä myös uusia ihanuuksia omaankin puutarhaan kukoistamaan.

Vanhassa pappilassahan on toiminut myös kesäkahvila ja sen pitoa pääsen mahdollisesti myös kesällä kokeilemaan, mikä on aivan huikeaa! Sadesää päivät tuovat varmasti myös hetkittäin oman sävynsä puutarhanhoitoon, mutta sitähän kesä puutarhassa on.

Ja sateen jälkeinen vehreys ja kukoistus, siihen ei paraskaan puutarhuri yksin pysty. Luonto on niin huikea ja viisas.

Tehdäämpäs paluu verannan puutarhan kasvimaailmaan.
Kivikko ja maanpeittokasveja puutarhassani ei paljoa ole, joten tänä kesänä kokeiluun lähtee ihana, ikivihreä tarharistikki, joka kukkii pinkein kukin.
Paikka sille on vielä auki ja haaveissa on muutaman uuden kukkapenkin teko, joihin monivuotisten rinnalle saisi sujahtaa milloin mitäkin inspiraation mukanaan tuomaa ihanuutta kesästä riippuen.
Vanhan koiramme kuoltua pihamme rautaportit jäävät ylimääräiseksi. Olen kaavaillut niitä puutarhaan porteiksi, joissa köynnöskasvit saisivat rönsyillä ja kiipeillä mielin määrin. Paikka ja asennus täytyy vielä rauhaksiin miettiä.
Kehäkukkaa en tänä vuonna ajatellut laittaa ollenkaan, mutta sen sijaan harjaneilikkaa olisi jonkin verran tulossa ja toiveena olisikin saada siitä puutarhaan siementämisen avulla vakituinen asukki, josta voisi napata kesäisiin kukkamaljakoihin kestävät leikkokukat pirttiä ilostuttamaan.
Lisäksi tänä vuonna samettikukkaa tulee isokukkaisena versiona kokeiluun. Samettiruusuhan on loistava kumppanikasvi kasvimaalle ja ötököitä torjumaan kasvihuoneeseen ja kasvulaatikoihin. Kukkapenkissäkin se on ihana väriläiskä.
Ja oi ihanuutta, minun unelma violeteista, lakritsintuoksuisin kukin kukkivista heliotroopeista näyttäisi toetutuvan, kun taimet niin terhakkaasti ovat versoneet kasvuun.  odotan niin, että saan niillä koristella pihaa ja laittaa niitä amppeleissa puihin roikkumaan pörriäisten ja lepattavien perhosten ja puutarhassa tunnelmoivien iloksi.
Myös ensimmäistä kertaa kokeiluun itse siemenestä asti kasvatettuna, lähti perinteinen sininen lobelia. Orvokkiakin on tulossa mukavasti. Lisäksi penkkeihin puutarhassa ennestään kasvavien monivuotisten lisäksi tulee suorakylvönä laitettavia maloppia, sekä kesämalvikkia. Unikkoa on pakko hakea myös, sillä kesä ei ole kesä ilman lämpimän kesäisen puutarhan varjoissa huojuvaa silkkiunikkomerta.

Lisäksi haaveena olisi suunnitella pihalle laajemmin nyt kukkasia, kun koiraa ei enää tarvitse miettiä, vaan puutarha saa rönsytä vapaasti. Likakaivon ympärillä on ollut vuohenputkihaaste ja siihen olisi tarkoitus tehdä kukkapenkki lämpimän paikan sipulikukille.

Gladioluskset ja liljansipulit ovat versoneet jo vihreiksi. Penkistä on tarkoitus suunnitella koko kesän ilahduttaja. Niin parhautta olisi alkukeväästä krookuksin kukkiva, keskikesän galdioluksin hehkuva ja syksyisin kukkivin krookuksin ja myrkkyliljoin ilahduttava penkki!

Tulikohan siinä kaikki. Ei varmaan aivan, mutta suurin osa kuitenkin. 
Mitä kukkasia sinun puutarhastasi tai unelmistasi löytyisi ensi kesälle?
 
Värikkäin ja onnellisin kukkaisterveisin Pauliina   (Kuvissa omien kuvien lisäksi Adobe stockin kuvia.)

Jaa:

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial