Sydänkompassilla onnellisuuteen

21.03.22 | Uncategorized | 0 Kommenttia

Keväinen tervehdys sinulle, rakas blogini lukija! <3

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt tovi. Kevät on ollut tiivistä aikaa niin fyysisten tilanteiden, kuin myös omien henkisten prosessien kanssa. Koen, että kirjoitteleminen on tehtävä silloin, kun se luonnostaan virtaa.
Aihe, mitä ajattelin tänään hieman pohtia tai ainakin jollain tapaa sivuta, on suorituskeskeinen yhteiskunta ja tässäkin asiassa muuttuva aika.

Joskus kuulee ihmisten sanovan, että että joku on työorientoitunut. Tämä on hieno asia silloin, kun ihminen todella haluaa tätä kysiestä työtä tehdä ja kokee sen sydämestään mielekkääksi. Aivan ihana tilanne!

Valitettavasti työorientoituminen ei aina ole lähtöisin näistä asetelmista, vaan toisinaan ihmistä ajaa työhön ”pakko” ja uhrienergia. Tämä on toisaalta hirveän ymmärrettävää ja järjellä käsitettävää.

Henkisellä polulla olen monen monta kertaa huomannut, että ratkaisut, mitä tekee, eivät enää perustukaan mieleen, järkeen tai egoon. Valintoja tekee sydän.

Tähän mieli ja järki saattaa sanoa sanasensa, mutta omalle sydämensä äänelle uskollisena pysyminen on palkitsevaa. Näin ei löydä itseään tuosta uhriasetelmasta näyttelemässä kiltin tytön tai pojan roolia vain siksi, että on pakko. Tai koska näin kuuluu tehdä. Tai pelosta, että muuten ei taloudellisesti selviä. Tai paineistuneena, mutta miettien, ettei pysty tekemään sydämen kanssa resonanssissa olevia ratkaisuja, koska joku kuitenkin tuomitsisi valinnat järjettöminä tai vastuuttomina.

On totta, että jokainen käy omaa polkuaan, niinkuin olemme lukuisat kerrat todenneet. Omatkin uhrienergiapirskeet on jyllätty niin, että musta rapa roiskui. Ai mitä herkkua egomielelle. Kun minä EN voi mitään muuta, koska en ehdi, tai en pärjää muulla tavoin, tai eihän sitä nyt vaan voi! Kunnon ihminen hoitaa nämä asiat, kun kerran on lähtenyt leikkiin. Eihän sitä kesken voi jättää.

Niin. Joskus sitä pitää mennä ihan piippuun, aivan päätyyn saakka, että huomaa. Itselle on käynyt niin. Pitkälle omat pelot ovat sanelleet tuolloin tehtyjä ratkaisuja.

Suorittaminen on myös ollut tietyllä tavalla arvostettua yhteiskunnassamme. Kun olet venynyt äärimmäisyyksiin ja siitä yli, olet ollut hyvä ihminen, kunnon kansalainen. Aika surullista ja kertoo epäterveestä tavasta ja sukupolvien kierteestä. Tämä epäterve kierre on mahdollista katkaista. Sinun ja minun.

Tänä päivänä ei tarvitse enää mennä yhdellä suksella ylämäkeen ja vielä vastatuulessa hymyillen. On lupa miettiä muunlaisia ratkaisuja. Tai ei tarvitse edes ratkaista mitään.

Voi jättää vanhan tien siihen ja kääntää kelkan ihan kokonaan ja viilettää myötämäkeen ja nauttia kutkuttavasta tunteesta ja vapaudesta. Peräänhuutelijoista välittämättä. Oman sydämen ääni etusijalla.

En myöskään sano, että kaikkien on nyt heitettävä hanskansa tiskiin ja alettava laskemaan mäkeä. Joskus elämässä on tarkoituskin mennä epämukavuusalueelle, oppia jotain näistä hetkistä. Kivustakin. Onnistumisista. Mutta myös niistä hetkistä, kun tajuaa, että vaikka hampaat irvessä väännän, voimat vaan loppuvat, eikä ole muuta mahdollisuutta, kuin pysähtyä.

Todella. Joskus elämä pakottaa pysähtymään. Ei kentän reunalta huutelut auta. Joskus asiat täytyy itse tehdä, kokeilla omat rajansa. Kulkea ne kivikkoisemmatkin polut.

Kun suksi uppoaa, veri maistuu suussa ja suorittaja sisällä luovuttaa pitkän taistelun, voi tilalle astua kyynelten ja totaalipysähdyksen kautta aivan uusi minä.

Joskus lempeys ja sydän saavat odottaa vuoroaan pitkäänkin. Joskus tämä reitti on yksinkertaisesti sielun Korkeimmaksi parhaaksi. Lähtiessä tehty Pyhä tahto, koska tiettyjä juttuja oppiakseen on tehtävä tiettyjä ratkaisuja. Ja kun palaa sinne oman sydämen äänen äärelle, kuuntelee ja oivaltaa, että senkin mukaan voi toimia, tämä hetki on usein lopulta eheyttävä.

Ihmisyys ja egomieli voi kokea sen luovuttamisena, jopa nöyryyttävänä. Mutta kun elämässä pääsemme egomielen ohi sinne sydämen puutarhoihin ja saamme istahtaa alas, kuunnella hiljaisuutta ja tajuta asioita, mitkä tekevät todella aivan aidosti onnelliseksi, olemme jonkin aivan mullistavan äärellä. Enää emme valitsekaan automaattisesti mielemme ohjaamina. Tai toisten ihmisten. 

Opimme kuuntelemaan itseämme. Tekemään mukavia, levollisia, omannäköisiä ratkaisuja, jotka ovat aidosti mielekkäitä itselle.Hakeudumme yhä useammin sydämen äänen ohjaukseen. Teemme joskus hullultakin tuntuvia ratkaisuja, koska sydän sanoo niin. Ja meidän tärkein kompassimme tällä matkalla on se sydän. Niinkuin ollaan tästäkin monet kerrat puhuttu.

Emme me elä sitä naapuria, puolisoa tai vanhempaamme varten. Emme me elä työpaikkaa tai ystäväämme varten. Me elämme itseämme, sieluamme varten, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Me olemme tulleet menemään hukkaan, pieleen, harhaan. Koska vain sillä tavalla voimme etsiä, löytää, oivaltaa ja muistaa. Ymmärtää ja alkaa LUODA elämäämme. Luoda elämästämme sydämemme toiveiden mukaista polkua. Näin pieleen menokin palvelee hyvää. Virheet lakkaavat olemasta. 

Jos kaipaat eri työtä, hyppää! Jos jokin ihmissuhde hiertää, päästä siitä irti. Jos kotisi ei ole se oikea, muuta! Mutta kun, sanoo mieli ja ego. Eipäs kun silti, sanoo sydän.

Tuon kompassin mukaan etenemiseen tarvitsemme rohkeutta. Sitä tarjoavat kokemukset ja elämä. Ne pelottavatkin hypyt ja ratkaisut.

Pelot voi voittaa ainoastaam kohtaamalla ja käsittelemällä ne. Sen jälkeen ne eivät ole enää pelkoja. Ne ovat elämänkokemuksesi.

Kukaan ei kysy itseltään siirtyessään täältä elämästä toiselle puolelle, että olitko joka ainoa aamu kasilta töissä ja pitivätkö muut sinua kivana tyyppinä, kun suoritit sen mitä yhteiskunta halusi.

veikkaampa, että moni kysyy sen sijaan itseltään, loinko elämästäni sydämeni toiveiden mukaisen ja uskalsinko valita onnellisuuden?

Tänään on just hyvä päivä aloittaa valitsemaan niin, että kahteen jälkimmäiseen voi sydämestän saakka vastata kyllä, ihan joka päivä!

Rohkeutta sydänkompassin käyttöön!

Lämmöllä Pauliina

Jaa:

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial