Aurinkoinen tervehdys pitkästä, pitkästä aikaa!
Ompas vierähtänyt pitkä tovi edellisestä kirjoituksesta. Ihana istua pitkästä aikaa tähän ja avata sydäntä ja antaa ajatusten virrata. Se on osa minua, joka ei lähde minusta koskaan. Se on niin syvällä, että uskon sen seuraavan minua myös inkarnaatiosta toiseen.
Mitäs tässä välissä onkaan tapahtunut? Ei mitään ihmeellistä ja silti niin paljon. Vuosi on ollut täysin ennalta arvaamaton. Kuten jossain vaiheessa mietinkin, se on kuin matto, jonka värejä ei etukäteen tiedä. Ihana, kaunis ja vaihteleva kudelma elämän kirjoa.
Alkuvuosi meni omaa oloa ihmetellessä. Ahdistusoireita kävin läpi ja tutkimisen jälkeen löytyivät alhaiset varastorauta arvot, jotka hyvällä hoidolla yksityisen kautta olen saanut parempaan jamaan ja hoito ja sairasloma jatkuu vielä.

Myös kotona ja pihapiirissämme olin luontoon kosketuksissa jo vauvasta saakka. Kotini oli niin asuinrakennuksemme, kuin kesäkukkapuutarhamme, jossa pellavapäisenä hypin vesilätäköissä kukkien ympäröimänä. Lautasella oli omalla maalla kasvatettua ruokaa. Kesätyöt ja arjen askareet löytyivät kotoa ja kasvimaiden hoidon välissä kotirannasta oli hyvä pulahtaa kesäviileään veteen.
Nuoruuteni asuin suurimmaksi osaksi kaupunkiympäristössä ja luonto, joka oli ollut osa elämääni aina, jäi pienemmäksi osaksi arkea. Elämä vei eteenpäin ja sain perheen, puolison ja oman kodin. Silti vuodet menivät muissa mietteissä ja elämän virrassa, niin kuin kuuluikin mennä.




Terveys on lakannut olemasta elämässäni suorite. Jos pitää pingottaa, niin kuin aiemmin tein, se söi kauniista asiasta sen hyvän energian ja ilon. Nyt ymmärrän, miksei asiat tapahtuneet heti ensimmäisellä kerralla näin. Kaikki palat pitää olla, jotta palapeli on valmis. Reunapalat ovat löytyneet ja ääriviivat ovat valmiina. Matkustan, rakennan ja nautin kuvion muodostumisesta ja teen ilolla siirtoja ja uusia kokeiluja. Jotain vanhaa, niin kuin uuden alussa, haluan säilyttää. Sekin vaihtuu uuteen, kun aika on. En halua repiä irti vanhojakaan asioita, ennen kuin ne ovat valmiita putoamaan pois kivutta. En halua rikkoa ilon energiaa. Rakkauden kautta.
Matkaa on takana terveellisemmän ravinnon osalta reipas vuosi. Matkalle on jäänyt 25 kiloa ja paljon vanhaa. Olen niin kiitollinen tästä, vaikka kipeitäkin hetkiä olen käynyt läpi.
Matka jatkuu.
Ensi kerralla puhutaan siitä, miten muuten luonto on tullut elämääni.
Rakkaudella ihana, riittävä ja rakas minä <3

0 kommenttia