Hei rakas lukijani!
Ensilumi leijaili maahan yhtä varmasti, kuin aurinko nousee joka aamu, katsomatta siihen, millaista aikaa elämme.

Tämä aika on koetellut minua. Se on koetellut varmasti tavallaan myös sinua ja monia muita.
Minulla on niinkuin moni tietääkin, ollut tänä syksynä aika, jolloin oikeudentaju olisi ollut helpompaa heittää romukoppaa, kuin pitää siitä kiinni ja seisoa sen takana, mitä pitää oikeana.

On ollut järkyttävää huomata, miten vietävissä monet ihmiset ovat. Jokainen tekee toki oman arviointikykynsä mukaan päätöksen, mitä asioista ajattelee. Näin sen kuuluukin olla. Mutta sen pitäisi olla sallittua aivan meille jokaiselle ja tätä oikeutta tasa-arvoisuuteen meiltä on yritetty viedä pukien tämä epäoikeudenmukaisuus milloin terveydellisen turvallisuuden, toisista huolehtimisen ja milloin mihinkin valeasuun, johon on helppo haksahtaa.

Olen ollut uupunut ja hakeuduin sen, lääkehaitan ja muutaman muun syyn vuoksi avun piiriin. Tuo apu jäi yllätyksekseni valitettavan pieneksi, mutta painostusta maskittomuudestani johtuen sain senkin edestä, sekä minulta evättiin minulle kuuluva hoito suurelta osin tähän asiaan vedoten. Mihinkään tasaveroiseen hoitoon maskillisten kanssa en päässyt. Olin karjaa. Ryhmät ym evättiin. Minun odotettiin istuvan erilläni muista ryhmien ajan ja kun ryhmät olivat ohi, sillä ei enää ollut väliä vaan kaikki istuivat samassa tilassa. Maskeja pitävät vetivät tupakkaa, kiskaisivat maskit hihaan ja tupakan jälkeen sama maski naamaan. Hyvesignalointi oli vallalla. Terveyden kanssa tällä ei ollut tekemistä muutoin, kuin puheen tasolla. Hoitaja minussa halusi oksentaa. Tämä eriarvoistaminen oli hurjaa todeta. Voimat olivat vähissä ja siitä huolimatta alkoi omien ja monien, monien muiden kaltaisteni oikeuksien puolesta toimiminen. Valitukset on tehty ja potilasasiamieheen, sekä lakimieheen on oltu yhteydessä. Nyt odotellaan.

Aivan käsittämätöntä, miten korruptoituneita ovat monet terveydenhuollossakin toimivat tahot. Surullista, mutta nyt se on näkyvää. Se mikä tulee näkyviin, voidaan puhdistaa. Piilosta sakkaa on vaikea saada pois. Vaikka tämä tällainen vaatii voimia, jaksetaan silti.

Jos näet asian välinpitämättömyytenä, poistu blogistani, tämä ei ole sinua varten. On aika puhua suoraan ja totuudellisesti. Se, mihin meille nyt perustetaan asioita, on suurelta osin ilmaa. Tietoa on kuitenkin saatavilla. Kunhan katsoo ohitse sen, minkä sinun halutaan näkevän ja näkee sinne, mitä sinulta yritetään piilottaa. 

Uuden ajan luominen on moninaista työtä. Välillä se vaatii ponnistelua, välillä värähteiden kohottamista, jotta maailma heijastuisi kauniimmin meidän todellisuuteemme. Olipa tehtäväsi tällä hetkellä millainen tahansa, muista rakas oma rohkeutesi, oma totuutesi ja oma luomisvoimasi.

Sairaalasta päätin tulla kotiin ja tällä hetkellä olen täysin lääkkeetön ja voin hetki hetkeltä paremmin. Tunne siitä on vahva, että minua todella ohjataan tuolta jostain sieluni valitsemalla polulla kohden jotain, mitä olen valinnut.

Epäoikeudenmukaisuutta en ole hyväksynyt koskaan enkä arvottamista eri lokeroihin. Opettelen kovasti sitä tasapainoa, missä kohtaa on aika seistä selkä suorana ja sanoa mielipiteensä kirkkaasti ääneen kaikkien kuullen, ja milloin on aika nostaa omaa olotilaa sellaiseksi, missä on itselleen ihanin olla.

Se, mikä todella saa sinut onnelliseksi, hymyn huulille ja rentoutuneen olon virtaamaan lävitsesi, ei voi mitenkään olla pahasta. Oli tilanteesi mikä hyvänsä, tee nuita asioita. Koska voimaantuneita ihmisiä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Maailma ei kaadu, vaikka ottaisit päiväunet. Saunan voi lämmittää hieman aiempaa useammin. Hiljaiselle metsäkävelylle olisi juuri nyt sopiva hetki..Lähde vain! Nappaa lyhty mukaan jos hämärä on ehtinyt. 

Voimaantuminen on se, millä selviämme tästä. Me, jotka olemme väsyneitä. Hienoa, jos olet voimissasi. Itse tein ison siirron itselleni, poistin instagramin kokonaan ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi.

Unelmani on, että instagrami olisi voimauttava paikka täynnä kauneutta, inspiraatioita ja ihania ihmisiä. Nyt nykyinen tilanne ja siitä tulviva informaatio vei voimia ja päätin luopua tuosta niin kauan tärkeänä osana toimineesta alustasta elämässäni. Ja ah, mitä sainkaan! Mielenrauhaa! Paljon, paljon helpotusta ja mielenrauhaa.

Kaikki tarvittava tieto on virrannut luokseni, enempää en tarvitse. Ja en todellakaan jää mistään paitsi. Ehdin enemmän olla läsnä ja kirjoittaa vaikkapa tätä blogia teille <3 

Meidän tehtävämme on voimautua. Rauhoittua. Irrottautua koukuista ja olla tarvittaessa rohkeasti totuuden ja oman sydämen äänen puolella. Kahtiajaolle ei kannata antaa energioitaan. Oikeuden tapahtumiselle voimiensa mukaan. Sydämesi kyllä kertoo, milloin on minkäkin aika.
On myös tilaa rakentaa, aikaa rakentaa jotain ihan uutta ja kaunista. Mutta jos nyt ei ole voimia, eikä ihan lähde, niin älä huoli, et ole ainoa uupunut. On myös aikaa levätä ja luoda valonpilkahduksia, sirotella niitä pimeään ja auttaa itseään ja muitakin eteenpäin näiden sädehtivien pienten keitaitten turvin.

Katso vaikka pimeässä talviyössä leijailevia hiutaleita, pakkasaamun aurinkoa ikkunaa vasten versoneiden jääkukkien kimalluksessa. Kuuntele pihamaan hiljaisuutta, tai aisti saunan rentouttavaa lämpöä pitkän päivän jälkeen.
Kauneus ei ole maailmasta kadonnut.

Unessa näin, miten Äiti maa menee tiukan kanavan läpi, jota ympäröivät putoukset. Puhdistus, nousee tietoisuuteen. Uden ajan ja uuden maan syntymä. Halu luovuttaa hetkeä enen, kuin helpottaa. Lopputuloksena jotain aivan uuta, kauan odotettua ja äärimmäisen kaunista.
Jotain, mitä emme osanneet kuvitellakaan.

Levähdetään aina kun ei niin purista, satu tai ahdista. Ja hengitetään.
Tämä tapahtuu kyllä. Vain sillä, miten reagoimme, on merkitystä.Se luo kuvamme, se luo maailmamme.

Ripustellaan tunnelmavaloja ja halataan kun tavataan. Pimeässä tosiaan on valonpilkahduksia. Jokainen luo omansa.

Eikä pilkahduksesta toiseen ole lopulta kuitenkaan kovin pitkä matka.

Rakkaudella Pauliina

Jaa:

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial